Missä merkeissä vietämme suomalaisen musiikin päivää vuonna 2045? Koska emme tiedä, olettakaamme edesmenneen presidentti Mauno Koiviston tavoin, että kaikki käy parhain päin ja musiikkioikeudet toteutuvat maksimaalisesti.
***
Noin viisi ja puoli miljoonaa suomalaista juhlii Jean Sibeliuksen 180. syntymäpäivää kahdeksantena joulukuuta 2045. Heistä noin miljoonan äidinkieli on muu kuin minun tai Jannen.
Musiikin lisääminen päiväkodeissa ja kouluissa on auttanut yhteisen kielen oppimista ja rakentanut siltoja eri taustoista tulevien välille. Musiikkiharrastus koulupäivän yhteydessä on vähentänyt syrjäytymistä ja sytyttänyt soivan kipinän monen sieluun.
Laulu- tai soittoharrastus jatkuu – tai kenties alkaa – monella myös aikuisena, tukee elämän käänteissä ja luo yhteisöjä. Musiikki soi sairaaloissa ja hoitolaitoksissa: se saa voimaan hyvin ja tunnistetaan inhimillisen elämän ehtona.
Suomalaisen musiikin historia ja niin enemmistö- kuin vähemmistöryhmien musiikkiperinteet ovat osa jaettua ymmärrystä ja pohja uuden luomiselle. Alati uusiutuvat alakulttuurit ja vaikutteet eri puolilta maailmaa tuoreuttavat suomalaisen musiikin valtavirtaa. Musiikin koko kirjo on esillä toisiaan täydentävissä medioissa, ja julkinen keskustelu musiikista on vireää. On kansalaisylpeys puolustaa niidenkin musiikkien tuloa kuulluksi, jotka eivät omaan pirtaan istu.
Tavoitteellinen musiikkiharrastus on kova juttu. Lapset ja nuoret hakeutuvat sellaisiin kaikenlaisista taustoista, ja päteviä opettajia riittää. Riittävä erityinen tuki myös musiikkikasvatuksessa kannattelee jokaista halukasta elämänmittaiselle oppimisen polulle.
Suomi tunnetaan edelleen kapellimestarikoulutuksestaan, mutta muihinkin korkeakoulujemme tasokkaista ohjelmista hakeutuu opinjanoisia ympäri maailman. Heistä useimmat jäävät rikastuttamaan suomalaista musiikkielämää opintojen jälkeenkin – onhan Suomessa hyvä elää musiikin ammattilaisena.
Vastaavasti täältä lähdetään maailmalle opiskelemaan ja uraa luomaan. Kansainvälisyys on monisuuntaista, pitkäjänteistä paikallisuuksiin juurtumista hiilineutraalissa maailmassa.
Musiikkielämystä arvostetaan. Niin teoksista, äänitteistä kuin elävistä esityksistä ollaan valmiita maksamaan ammattilaiselle käypä hinta. Julkisen tuen ansiosta vähävaraisillakin on siihen varaa.
Hyville ideoille on tarjolla niin yksityistä kuin julkista, niin joustavaa kuin pitkäjänteistäkin rahoitusta. Yhteistyö yli sektori-, genre- ja ansaintalogiikkarajojen mahdollistaa tilojen, laitteiden ja muiden resurssien viisaan käytön.
Taiteilijan sosiaaliturva on kunnossa ja lainsäädäntö turvaa reilun korvauksen luovasta työstä. Mikä tekoälyn jälkeen onkin seuraavaksi haastanut ekosysteemin, senkin suhteen on saatu kansainvälisesti turvattua luovan ihmisen neuvotteluasema ja oikeus elää työllään.
Musiikin tutkimus ja käytäntö elävät tiiviissä vuorovaikutuksessa, jonka parhaat hedelmät leviävät niin metropoleihin ympäri maapallon kuin joka niemeen notkoon ja saarelmaan.
Vireä musiikkielämä toimii pienenkin kylän veto- ja pitovoimana, missä vain julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyö toimii. Ammattilaisten ja harrastajien yhteistyö mahdollistaa kunnianhimoisia hankkeita. Kiertueet pumppaavat hapekasta verta paikallisiin mielenmaisemiin ja kampeavat tuotannot aina uuteen nousuun.
Kaupungeissa tarjonnan kirjo on valtava. Torvet raikaavat, komppi naksuu, tavut saavuttavat tonaalisen fuusion.
***
En ole varma, yhdynkö Koiviston optimismiin. Yllä sanailemani ei tule kuin Manulle illallinen, vaan edellyttää lukemattomien ihmisten määrätietoista toimintaa musiikkialalla ja sen ympärillä.
Varmaa tulevassa on vain epävarmuus. On kuitenkin uskallettava kuvitella, ehkä haaveillakin, ellei sitten tyydytä ajopuuksi jättäytymiseen. Siihen taas ei ole varaa, kun kulttuuripolitiikasta on kyse.
Hyvää haaveiluntäyteistä suomalaisen musiikin päivää 2023!
Niilo Tarnanen
puheenjohtaja
Suomen musiikkineuvosto
Finnish Music Council Association ry
