Minna Canth syntyi 19.3.1844 Tampereella vähävaraiseen perheeseen. Hän raivasi tiensä aikansa kulttuuripiireihin huolimatta häneen työväentaustaisena naisena kohdistuneesta syrjinnästä.
Tänään vietetään Suomessa Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Sitten Canthin päivien maahamme on määrätietoisesti rakennettu kansalaisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tukevia järjestelmiä, kuten peruskoulu ja neuvola. Myös taiteen perusoikeus toteutuu paremmin nyt kuin Canthin aikaan. Silti työtä sen eteen, että taide ja kulttuuri olisivat jokaisen saavutettavissa, on yhä tehtävänä.
Musiikkiala on historian saatossa ollut aloitteellinen kestävää tulevaisuutta luovien rakenteiden pystyttämisessä. Tuloksena on vahva verkosto vakiintuneita toimijoita niin taiteen perusopetuksen kuin esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmänkin piirissä sekä monimuotoinen vapaa kenttä ja huolta pitävä rykelmä järjestöjä.
Kuluva kevät on ratkaisevaa aikaa sen kannalta, jatkuuko työ yhdenvertaisesti kaikille kuuluvan kulttuurin puolesta, vai kääntyykö kehitys takaisin kohti sääty-yhteiskunnan aikaista tilaa, jossa suurin osa kulttuurielämästä on vain eliitin ulottuvilla.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa mainitaan tavoitteiksi lisätä osallisuutta kulttuuriin ja vähentää väestöryhmien eroja osallistumisessa. Valitettavasti hallituksen valinta tasapainottaa valtiontaloutta ensisijaisesti menoleikkauksin on kuitenkin johtamassa päinvastaiseen kehitykseen.
Vuodelle 2024 tehdyt leikkaukset kulttuuritoimijoiden määrärahoihin ovat jo heikentäneet taiteen saavutettavuuden eteen työskentelevien tahojen toimintaedellytyksiä. Huhtikuun kehysriihen päätökset ja parhaillaan valmisteltava kulttuuripoliittinen selonteko ratkaisevat, voidaanko käännettä parempaan odottaa lähitulevaisuudessa, vai onko taide- ja kulttuurialalle luvassa pitkä, kylmä laskukausi.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku: vähemmillä resursseilla ei saada enemmän vaan vähemmän aikaan. Niukkenevien hilujen siirtely sinne tänne hankehumpan tahtiin on varma tapa tappaa alan sisäsyntyinen kehitys, mukaan lukien työ sen eteen, että musiikki kuuluu kaikille.
Korona-aika sai monet vaihtamaan alaa, ehkä maata. Suomalaisella kulttuurilla ei ole varaa aivovuodon jatkumiseen. Vanhenevan ja monimuotoistuvan väestön harvaan asuttamassa maassa tarvitsemme jokaisen minnacanthin, jotta ylipaikkainen digiäly ei liiskaa verrattain yhdenvertaisen kulttuurimme ekologista lokeroa.
Tasa-arvon taikinajuuri on helppo tappaa, mutta vaikea elvyttää.
Niilo Tarnanen, Suomen musiikkineuvoston puheenjohtaja
Kuva: Anna Autio
Suomen musiikkineuvosto 