Suomen musiikkineuvosto antoi kulttuuripoliittista selontekoa koskevan lausuntonsa 14.10. Kannatimme selontekoluonnoksen visiota sekä tavoitteita. Toimenpidekokonaisuuksista priorisoimme kohtaa ”Kulttuurin perusta tulevaisuuskestäväksi” sen vastatessa kattavimmin edustamiamme teemoja. Kriittisemmät huomiomme koskivat 1) kaupallisuuden ja kuluttajuuden näkökulmien korostumista osallisuuden sijasta, 2) taitojen, osaamisen ja koulutusjatkumon merkityksen vähäistä huomiota sekä 3) kysymystä taiteen ja kulttuurin arvon mittaamisen tavoista ja tämän vaikutuksista.
Suomen musiikkineuvosto pitää kulttuuripoliittisen selontekoluonnoksen visiota melko onnistuneena sekä toimenpide-ehdotuksia tervetulleina. Iloitsemme siitä, että esillä on meille tärkeitä teemoja, kuten kulttuuri jokaisenoikeutena ja kulttuurin tekijöiden ja sisältöjen merkitys. Erinomaista on myös, että kulttuurin itseisarvo näkyy selontekoluonnoksessa: ”Tarvitsemme taidetta, kulttuuria ja kulttuuriperintöä ymmärtääksemme mistä tulemme, missä olemme ja kuvitellaksemme tulevaisuuden, johon haluamme päästä.” Positiivisina seikkoina pidämme esimerkiksi julkisen vallan roolia kulttuurin tukijana, levittäjänä ja arvoketjun osana. Samoin pyrkimys varmistaa kulttuuripolitiikalla, että kaikki osapuolet saavat arvoa ja hyötyä kulttuurin tuotannosta ja kulutuksesta, on kannatettava. Julkisen rahoituksen välttämättömyys kulttuurin saavutettavuuden sekä monimuotoisuuden turvaamisessa tunnistetaan. Lisäksi selontekoluonnoksessa on huomioitu lapset ja nuoret sekä eri väestöryhmät, tekijät ja tekijänoikeudet, joskaan koulutuksen näkökulma ei tule tyydyttävästi esiin.
Selontekoluonnoksessa on kuitenkin kolme piirrettä, joihin suhtaudumme kriittisemmin. Ensinnäkin kaupallisuus ja kuluttajuus näkökulmina korostuvat sen sijaan, että huomioitaisiin tasapainoisesti väestön aito osallisuus kulttuuriin. Toisekseen kulttuuriin liittyvien taitojen, osaamisen ja koulutusjatkumon merkitys on jäänyt liian vähäiselle huomiolle, lähes näkymättömiin. Ja kolmannekseen taiteen ja kulttuurin mieltäminen lähinnä vallanpitäjien yleisesti hyväksyttyä kehityssuuntaa myötäilevänä voimana voi muodostaa uhan taiteen vapaudelle.
- On tervetullutta, että kulttuurielämää tarkastellaan myös elinkeinopoliittisesta näkökulmasta, ei vähiten siksi, että alalla on mahdollisuus olla keskeisessä roolissa kestävän kasvun luomisessa. Yrittämiseen ja kaupalliseen kulttuuritoimintaan liittyvät näkökulmat korostuvat kuitenkin selontekoluonnoksessa liikaa muiden kustannuksella. Esimerkiksi ei-ammattimaisen väestönosan osallisuus kulttuuriin nähdään kapeasti, useimmissa kohdissa pelkän kulttuurituotteiden tai -palveluiden kuluttamisen kautta. Samoin yleisön rooli ja aikuisten harrastaminen jäävät passiiviseksi ja kuluttajamaiseksi, vaikka harrastaminen on aktiivista toimintaa ja keino osallistaa kulttuuriin. Lisäksi digitalisaatioon liittyvien asioiden rinnalla olisi syytä painottaa myös sosiaalisten kohtaamisten, yhteisöllisyyden ja kädentaitojen merkitystä. Toisin sanoen tulevaisuuskestävä perustasta huolehtiminen edellyttää kuluttamisnäkökulman ohella huomion suuntaamista myös muille mekanismeille, joiden ansioista väestön kaikilla ikäryhmillä olisi mahdollisuus kulttuuriin niin aktiivisina toimijoina kuin sen tuottajina ja kuluttajinakin.
- Toisekseen taidon merkityksen tulisi näkyä tiedon rinnalla Kulttuuriperintö ja tieto -kohdassa (s. 12). Kulttuurin arvoketjusta (s. 12) puuttuu kokonaan taito, vaikka taidolla ja sen välittämisellä on oleellinen rooli esimerkiksi musiikissa. Taidon merkityksen ymmärtäminen on keskeistä myös siksi, jotta voidaan hahmottaa, millaisessa vuorovaikutuksessa koulutuskenttä ja harrastustoiminta ovat keskenään kulttuurielämässä. Arvoketjussa tulisi näkyä monipuolisesti koko musiikin ekosysteemi ja vuorovaikutus ammattilaisten ja harrastajien välillä sekä molempien rooli kulttuuria yhteiskuntaan tuottavina tahoina.
- Koulutusjatkumon merkitys tulisi huomioida selonteossa, sillä musiikillisten taitojen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä työtä aina lapsuuden harrastamisesta alkaen. Uusien ammattilaisten ja kukoistavan kulttuurielämän mahdollistamiseksi on taattava koulutusjatkumon riittävä saavutettavuus ja koulutuksen sisältöjen moninaisuus. Selontekoluonnoksessa taidealan koulutuksessa korostuu nyt yrittäjyyden rooli, mutta työelämässä tarvitaan monenlaisia taitoja ja erilaisia ammatillisia profiileita. Vaikka selontekoluonnoksessa tekijänoikeudet on huomioitu hyvin, niin koulutussektorin näkökulmaa, kuten raportointikäytäntöjen sujuvuutta, ei ole tuotu riittävästi esiin. Ehdotamme, että koulutuspoliittista selontekoa tarkastellaan yhtenä oleellisena kulttuuripoliittisen selonteon poikkisektorillisista ulottuvuuksista.
- Jo olemassa olevista toimenpide-ehdotuksista kannatamme tietopohjan vahvistamista ja ehdotamme tekijöiden hyvinvointiin liittyvää lisäystä. Tietopohjan vahvistamiseksi ja kulttuuripolitiikan kehittämiseksi tarvitaan musiikkialan kattavaa tilastointia – siksi tilastotietojen keruuseen on syytä panostaa, ei lopettaa. Tarvetta kattavammalle tilastotiedolle kuvastaa hyvin selontekoluonnoksen tietolaatikko (s. 15), joka sisältää lähinnä pistemäisiä esimerkkejä alasta eikä anna riittävää kokonaiskuvaa. On hyvä, että selontekoluonnoksessa on kiinnitetty huomio tekijöiden hyvinvointiin ja että selontekoluonnos antaa realistisen käsityksen alan todellisuudesta, kuten sirpaleisesta toimeentulosta sekä alttiudesta häirinnälle altistavista valtarakenteista. Tätä taustaa vasten ehdotamme konkreettiseksi toimenpiteeksi ja freelance-kentän oikeusturvan parantamiseksi sellaisen toimielimen perustamista, mistä alan epäkohtiin olisi mahdollista saada apua. Tämä olisi erittäin tarpeellinen lisä kohdan 3.2. toimenpide-ehdotuksiin. (Vrt. maininta (s.26) kulttuuripoliittisen selonteon toteutumista valvovan toimielimen perustamiseksi.)
- Rahoitukseen liittyvien uudistusten osalta olisi tärkeää, että taataan pysyväisluonteinen rahoitus ja että uudistusten osalta luodaan rakenteita, joita on mahdollista toteuttaa ilman mittavaa työpanosta. Lisäksi on kiinnitettävä huomio siirtymien tukemiseen ja toisaalta taas olemassa olevien rahoitusrakenteiden säilyttämiseen. Selonteossa tulisi näkyä selkeämmin se, että erilaisten luonnoksessa mainittujen uusien yhteistyömallien ja toimintatapojen edistäminen tarkoittaa myös sitä, että valtion puolelta tuetaan aktiivisesti kehitystyötä, jota valtio eri toimijoilta toivoo.
Lopuksi nostamme esiin kysymyksen kulttuurin arvon mittaamisesta: ”Kulttuuripolitiikka pyrkii mahdollistamaan kulttuurin arvoketjun toiminnan tavalla, joka tuottaa mahdollisimman paljon yhteiskunnallista arvoa”. Toivomme laajaa kansalaiskeskustelua siitä, mitä kulttuurin yhteiskunnallisella arvolla tarkoitetaan ja miten se määritellään. Selontekoluonnoksessa puhutaan myös ”kulttuurin tuottaman arvon maksimoimisesta”. Jos kulttuurin arvoa mitataan välillisten mittareiden avulla, vain kvantitatiivisesti, saattaa vääristyä, millaiselle kulttuurille on tilaa. Siksi peräänkuulutamme myös keskustelua, millainen on toteutettavan kulttuuripolitiikan vaikutus kulttuurin laadulliseen kehittymiseen. Kaikki eivät välttämättä tavoittele kvantitatiivisesti mitattavissa olevia asioita, mikä on myös otettava huomioon.
Suomen musiikkineuvosto 