Vuosi 2025 on käynnistynyt geopolitiikkaa ravisuttelevien, kieroonkasvaneiden riiviöiden renessanssin varastaessa medioiden valokeilat. Samaan aikaan historiaa tehdään, ja kenties kirjoitetaankin, myös lukuisissa nukkavieruissa kahvipullantuoksuisissa kokoushuoneissa vailla sen suurempaa huomiota.
Kuntapolitiikalla on keskeinen merkitys musiikkielämälle, kuten kulttuuritoiminnalle yleensäkin. Kunnat paitsi itse järjestävät tapahtumia, koulutus- ja harrastustoimintaa, voivat myös tukea ammattimaista taiteellista toimintaa sekä monin tavoin ruokkia yksityisen ja kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä. Kouluissa ja päiväkodeissa luodaan lähtökohdat kokonaisten ikäluokkien musiikkisuhteelle ja kokonaisvaltaiselle kasvulle.
Suomen musiikkineuvosto kiinnittää vuonna 2025 erityistä huomiota musiikkioikeuksien alueelliseen ulottuvuuteen: siihen, kuinka osallisuus musiikkielämään voisi nykyistä paremmin toteutua yhdenvertaisesti ympärin maan. Syynä teemavalinnalle ovat paitsi huhtikuussa häämöttävät kunta- ja aluevaalit, myös tietyt musiikkielämän askelmerkkeihin kauaskantoisesti vaikuttavat valtakunnanpolitiikan hankkeet, joiden toimeenpano on lopulta paikallisten ratkaisujen varassa: Taiteen perusopetusta koskevan lain uudistaminen ja harrastamisen Suomen mallin kehittäminen.
Paikallispäättäjän kannattaa pitää huolta musiikin ekosysteemistä jo sen ulkoisvaikutusten – terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien ohella työllisyyttä, taloutta ja oppimista ruokkivien – vuoksi. Uskon kuitenkin, että useimmille meistä musiikki on merkityksellistä ainutlaatuisella tavalla, jonka vuoksi se ei ole vaihdettavissa muihin hyödyntuojiin. Vaikka meillä olisi kaikki, kaipaisimme silti musiikkia. Ja jos menettäisimme kaiken, kaipaisimme musiikkia kahta kauheammin.
Kunnat ovat tarttuneet kulttuurin potentiaalin kestävää kasvua luovana veto- ja pitovoimatekijänä sekä yhteisöllisyyden, hyvinvoinnin, identiteetin ja resilienssin rakentajana varsin vaihtelevasti. Osin kyse siinä, miten “väestö ja elinkeinorakenteet luovat erilaisia lähtökohtia kulttuuritoiminnalle, mikä näkyy suurina alueellisina eroina kulttuuripalveluiden saatavuudessa ja kysynnässä”, kuten eduskuntakäsittelynsä vihdoin saava kulttuuripoliittinen selonteko summaa.
Kyse on aina kuitenkin myös paikallisesta tahdosta ja toiminnasta, sillä moni pienikin paikkakunta Kaustiselta Kuhmoon on muodostunut musiikkikulttuurin keitaaksi. Suurissakin kaupungeissa sillä on väliä, annetaanko kulttuurin muhia omissa oloissaan vai nostetaanko se strategiseksi kärjeksi Turun kulttuurilupauksen tapaan. Keskikokoinen kaupunki saattaa hätäpäissään olla ampumassa oman kehityksensä jalkoihin, kuten Hyvinkäällä oli vähällä käydä viime syksynä, ellei hahmoteta että musiikki on osa hyvää elämää ja siksi välttämätön osa suotuisaa aluekehittämistä.
Hyvinvointialueuudistuksen myötä sosiaali- ja terveysongelmien hoito on siirtynyt hyvinvointialueiden vastuulle vuodesta 2023 alkaen. Kunnilla on kuitenkin yhä lakisääteinen vastuu asukkaidensa hyvinvoinnin edistämisestä. Yhteistyö hallinnon tasojen välillä hakee uomiaan.
Niin kuntien kuin hyvinvointialueiden haasteissa musiikki voi auttaa monin tavoin, kuten juuri julkaisemamme Musiikin muistilista kunta- ja aluepäättäjälle havainnollistaa. Esimerkiksi musiikkiterapian voimavarat on valjastettu käyttöön vaihtelevasti. Toimenpidelista on aiempaa konkreettisempi, minkä lisäksi tarjoamme linkkejä eri sidosryhmien ohjelmiin ja muihin aineistoihin esimerkkinä onnistuneista toteutuksista sekä punnituista perusteluista.
Keksitkö lisää jakamisen arvoisia vinkkejä? Onko kenties juuri sinun paikkakuntasi onnistuminen jäänyt muilta huomaamatta? Kerro meille, jaamme sen mielellämme parempia ratkaisuja janoaville!
Annetaan musiikin kuulua kaikille – ympäri maan.
- Niilo Tarnanen, Suomen musiikkineuvoston puheenjohtaja
Kuva: Anna Autio
Suomen musiikkineuvosto 