Kategoriat
Yleinen

Mitä ajattelet, kun ajattelet suomalaista musiikkia?

Tunnetko ylpeyttä ajatellessasi, että tiesit jo ennen Keskisuomalaisen marraskuista kohuhaastattelua, kuka on Gettomasa? Kenties harmittelet, ettet ehtinyt varata lippuja, Saariahon Innocenceen Kansallisoopperassa ennen kuin ne myytiin loppuun? 

Ehkä ajattelet jotain ihan muuta, ja mikäs siinä. Suomalaisella musiikilla on vuonna 2022 monta muotoa. Musiikki on keskeinen ja aktiivinen osa moniäänistä aikalaiskulttuuria.

Tänään 8.12. on Jean Sibeliuksen syntymäpäivä, jonka kunniaksi vietetään myös suomalaisen musiikin päivää. Sen sijaan, että tyytyisimme muistelemaan suomalaisen musiikkia merkitystä vuonna 1899, jolloin Finlandian varhaisversio kantaesitettiin sanomalehdistön päivien kuvaelman finaalina, avatkaamme korvat myös niille moninaisille tavoille, joilla musiikki rakentaa suomalaista kulttuuria juuri nyt.

Koronapandemia ja sota Ukrainassa ovat muistuttaneet kulttuurisen koheesion arvosta. Musiikilla on voimakas kyky rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka parantaa väestön kykyä kohdata kriisejä ja suunnata tulevaan.

Lapseni ovat tänä syksynä rallatelleet korvamadoksi saakka päiväkodissa oppimaansa Katri Kunnaksen Missä nalle on -laulua. Ryhmätovereista valtaosalle suomi ei ole äidinkieli. Kielenoppimislaulut muodostavat uutta sukupolvikulttuuria, jossa suomi on eri taustoista tulevien lingua franca. Odotan innolla kuulevani näitä kahdenkymmenen vuoden kuluttua korkeakouluopiskelijoiden uuden juomalaulukerrostuman sävelminä.

Myös peruskoululla on edelleen tärkeä osa yhteisen, inklusiivisen suomalaisuuden rakentajana. Ilahduttavasti kouluissa ja musiikkioppilaitoksissa tuetaan nykyään myös lasten omaa luovaa ilmaisua monimedioituvassa maailmassa. Ainakin periaatteessa – riittääkö päteviä opettajia?

Suomen asema musiikkikoulutuksen mallimaana ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kapellimestarikoulutukseen hakeudutaan tänään ympäri maailman, koska muutamiin pedagogisiin oivalluksiin kuten harjoitusten videointiin ja elävän orkesterin käyttöön uskallettiin takavuosikymmeninä satsata rahaa. Kun vielä muutama vuosikymmen sitten menestyäkseen maailmalla oli lähdettävä Suomesta pois, nykyään musiikinopiskelijoita ja heidän mukanaan musiikillisia ajatuksia ja käytäntöjä virtaa sekä ulos että sisään. Middle Eastern Orchestra perustettiin Helsingissä vuonna 2019; aavisteliko kukaan moista vuosikymmentä aiemmin?

Yksilön ilmaisun horisontti on avoinna internetin vapaassa maassa, kun puoliammattimainen kotistudio mahtuu läppäriin tai tablettiin. Mutta kuunteleeko kukaan? Ja jos kuuntelee, maksaako?

Siirryttäessä kohti keski-ikäisten maailmaa erilaiset musiikkikulttuurin juonteet erkanevat genreiksi ja siiloiksi, jotka eivät välttämättä ole toisistaan kovin hyvin tietoisia. Myös juopa tekijän ja kokijan välillä kasvaa. Kuinka luoda keskustelua näiden arvoiltaan ja ansaintalogiikoiltaan eroavien todellisuuksien välille? Paitsi, että siltojen rakentaminen ruokkisi uusia ideoita ja vaikutteiden virtaamista, se auttaisi alan toimintaedellytysten kuntoon laittamista.

Otsikoihin nousevat luovien ja esittävien taiteilijoiden nimet ovat musiikkielämän jäävuoren huippu. Pinnan alla on iso joukko muita, yhtä omistautuneita ammattilaisia, jotka päivittäisellä työllään rakentavat suomalaisen musiikin moninaista kirjoa ja takaavat sen jatkuvan uusiutumisen. Heidän nimensä leikkautuvat kutistuneiden kulttuuritoimitusten palstoilta marginaalin puolelle.

Koronan myötä on ansaitusti alettu kiinnittää huomiota muusikoiden ohella myös heidän työnsä mahdollistajiin: rönsyilevään taustalla toimijoiden ketjuun, jonka ansiosta rauta, tieto ja raha siirtyy ja musiikki saadaan yleisön kuultavaksi tapahtumissa ja tallenteina. Suomen mentyä kiinni moni jäi vaille perustuslain mukaista elinkeinon ja toimeentulon turvaa. Epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti jakautuneen lamaannuksen jälkiä korjataan vielä pitkään.

Ammattilaisten ohella harrastajat rakentavat aktiivisesti suomalaisen musiikin todellisuutta. Kuoroja, puhallinorkestereita ja metallibändejä riittää ympäri maan. Elämänmittainen musiikkiharrastus on monelle hengissä pitävä voima ja yhteisöllisyyden lähde. Kuinka saada mahdollisimman monet tämän aarteen äärelle sukupuolesta, tilin saldosta, asuinpaikasta, kielestä, ihonväristä tai puoluekannasta riippumatta?

Musiikki soi kaikkialla: kahvihuoneessa, ravintolassa, juoksulenkillä, puhelinpalvelun jonossa. Se soi elokuvamusiikkina teattereissa, pelimusiikkina konserttisaleissa, ikivihreinä palvelutaloissa ja sambattuna Hoosiannana Paavalinkirkossa – toivottavasti myös vuonna 2023 aloittavan hallituksen kulttuuripoliittisessa selonteossa.

Vantaalla 8.12.2022

Niilo Tarnanen
Suomen musiikkineuvoston puheenjohtaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s