Ekonomisti Sixten Korkman kirjoittaa Ateneumin ”Taide muistuttaa: emme ole yksin” -otsikoidulla verkkosivulla, että ”kulttuuri on viime kädessä taloutta tärkeämpää, koska talous on välineellistä mutta kulttuuri itseisarvoista”. Huilunsoiton harrastaja Yrjö Poutiainen puolestaan kertoo Musiikkineuvoston ”Musiikki tuo yhteen” – vaalivideolla, että soittoharrastus on ”asia, jonka takia kannattaa elää”.
Ei ihme, että kiinnostus ukrainalaiseen musiikkiin on herännyt juuri nyt, kun Venäjä uhkaa Ukrainan olemassaoloa. Myös 1800-luvun Suomessa taiteella rakennettiin kansallista identiteettiä, joka kantoi sortovuosien läpi kohti itsenäisen valtion perustamista vuonna 1917. Musiikin voimaa on osin kiittäminen siitä, että voimme nyt äänestää vapaissa ja luotettavissa vaaleissa.
Miksi emme hyödyntäisi samaa yhteen hitsaavaa voimaa myös tänä päivänä, esimerkiksi sosiaalisen eriytymisen purkamiseen kouluissa ja varhaiskasvatuksessa? Musiikki välittää sellaisia inhimillisen kokemuksen ulottuvuuksia ja kulttuurisia merkityksiä, joita sanat eivät helposti tavoita.
Musiikin kykyä tukea kokonaisvaltaista kasvua ei ole varaa jättää käyttämättä kouluissamme, mistä Musiikkineuvosto yhdessä Muusikkojen liiton sekä Teoston ja sen jäsenjärjestöjen kanssa muistutti muutama viikko sitten painotetun opetuksen järjestämistapaa koskevassa kansalaiskeskustelussa Helsingin Sanomissa.
Niskassamme roikkuu henkisesti ja taloudellisesti lamauttava pandemia, jonka velkaa hyvinvointialueemme kantavat vielä pitkään. Tarvitsemme tulevina vuosikymmeninä rutkasti kulttuurista kriisinkestävyyttä ja henkistä huoltovarmuutta.
Ilmastokriisi ja luontokato pakottavat meidät muuttamaan perusteellisesti toimintatapojamme kaikilla elämän osa-alueilla. Tarvitsemme sitkeyttä, luottamusta ja yhteistoimintakykyä.
Väestön vanhetessa ja huoltosuhteen heiketessä jokaisen panosta tarvitaan. Ei ole varaa jättää jeesaamatta kaveria eikä korjaamatta turvaverkon reikiä.
Suomalainen yhteiskunta ei selviä näistä haasteista ilman musiikin kokoavaa ja virvoittavaa voimaa. Valtionrahoituksen tasonosto vähintään prosenttiin ja vapaan kentän osuuden kasvattaminen toisi siihen lisävauhtia.
Ympäri maan levittyvä kulttuuri-instituutioiden verkko ja ketterä vapaa kenttä ruokkivat alueellisen talouden monimuotoisuutta. Vuorovaikutuksessa paikallisten harrastajien, yleisöjen ja koulutuksentarjoajien kanssa rakentuu pehmeää veto- ja pitovoimaa.
Tulevalla vaalikaudella nämä kytkökset ja vaikutukset on huomioitava yli hallinnonalarajojen, kuten Musiikkineuvosto kolmannessa eduskuntavaalikärjessään peräänkuuluttaa.
Kuten luonnossa, myös kulttuurissa monimuotoisuus on vahvuus. Emme voi kokeilematta tietää, mikä mutaatio on suotuisa tai mikä maaperä tarjoaa parhaan kasvualustan. Jotta suomalainen kulttuuri ei kuole pystyyn, on ruokittava moniäänistä vuoropuhelua, johon osallistuvat niin taiteen ammattilaiset kuin laaja kansalaisyhteiskunta.
Ei ole sattumaa, että diktatuurit pyrkivät kahlitsemaan taiteellista ilmaisunvapautta: vapaa keskustelu ja mielikuvituksen ruokkiminen on itsessään demokraattinen voima.
Älkäämme me sortuko sahaamaan omaa oksaamme. Varmistetaan yksityisin ja julkisin keinoin, että maassamme on mahdollisuus kaikenlaiseen musiikilliseen ilmaisuun, niin ammatillisesti kuin kansalaisoikeutena.
Vapaana virtaava musiikki tarjoaa otteen itsestämme ja ajasta, jossa elämme, ja voimaa puskea olemassaoloamme uhkaavien kriisien läpi.
Muistetaan tämä äänestäessämme sunnuntaina 2.4.2023!
Niilo Tarnanen
Suomen musiikkineuvoston puheenjohtaja
PS. Katso myös pääsihteerimme Ainon koonnit siitä, miltä osin puolueet jakavat eduskuntavaalitavoitteemme:
- Koko kenttä kasvuun
- Freelancerien toimeentulon turva kuntoon
- Ruohonjuuritason ruokkiminen vahvistaa kaikkia
Kuva: Anna Autio
Suomen musiikkineuvosto 